Kaivoksela-seura ry.

Joku saattoi tehdä ylimääräisen lenkin vesitornin kautta aprillipäivänä, jolloin Kaivoksela-seuran facebook kertoi Kaivokselan vesitornin kallistusoperaatiosta. Sillejä saimme ja kuravettä päälle, mutta uutisessa on totta on toinen puoli.

Uudenmaan ELY-keskus ratkaisi maaliskuussa Kaivoksela-seuran tekemän esityksen suojella vesitorni rakennusperintölain nojalla. ELY-keskuksen päätös oli kielteinen ja se esittää, että tornin suojelu tulee ratkaista kaavoituksen keinoin.

Kaivokselan kaavarunkotyö on vireillä ja mukana uusimmassa kaavoituskatsauksessa. Sen ennakoidaan etenevän aktiiviseen vaiheeseen tänä vuonna. Kaivokselan voimassa oleva asemakaava on vuodelta 1983 ja vanhentunut rakennussuojelun osalta, ELY toteaa.

ELY sai suojeluasiaan kolme lausuntoa, joihin Kaivoksela-seura esitti vastineensa.

Museovirasto tunnistaa lukuisia säilyttämistä puoltavia arvoja

Museovirasto antoi perusteellisen lausunnon, jossa se tuo esiin, että vesitorni on arvokas asukkaille ja alueen identiteetille.

“—Se on Vantaan ainoa jäljellä oleva rakennushistoriallisesti merkittävä vesitorni, erityisesti osana aluerakentamisen tuloksena syntynyttä Kaivokselan kaupunginosaa. Torni symbolisoi aluetta ja näkyy muun muassa Kaivokselan koulun logossa. Vesitorninmäki kokonaisuudessaan on merkityksellinen osa asukkaiden lähiluontoa”,

Museoviraston mukaan Kaivokselan vesitornilla on rakennusperintölain 8 §:n tarkoittamaa maakunnallista merkitystä edustavuuden, harvinaisuuden, alkuperäisyyden ja historiallisen todistusvoimaisuuden osalta. Lisäksi vesitornilla on rakennusperintölain 3 §:n tarkoittamaa merkitystä erityisesti rakennushistorian ja -tekniikan sekä erityisten ympäristöarvojen kannalta.

Kaivokselan vesitorni on todettu inventoinnissa rakennusperintökohteeksi R2, jolla on kulttuurihistoriallista merkitystä. Se tulee huomioida korjaus- ja muutostöissä sekä asemakaavoituksessa.

Kaupunki korostaa Kaivokselan arkkitehtonista kokonaisuutta

Myös Vantaan kaupunki yhtyy Museoviraston arvioon siitä, että Kaivokselan vesitornilla on maakunnallista ja paikallista merkitystä osana Kaivokselan asuinalueen arkkitehtonista kokonaisuutta:

“Vesitorni edustaa ajalleen tyypillistä arkkitehtuuria ja on sekä korkeutensa että sijaintinsa vuoksi muodostunut yhdeksi Kaivokselan alueen maamerkeistä. Vesitorni sijaitsee korkealla ja jyrkällä kalliolla, minkä vuoksi tontin muuttaminen esimerkiksi asuntotontiksi ei tule kyseeseen. Kaupunki katsoo lisäksi, että kyseinen kallio on jo itsessään keskeinen osa Kaivokselan alueen identiteettiä.”

Kaupunki kuitenkin toteaa, ettei Kaivokselan kulttuurihistoriallinen arvo ole kiinni vain vesitornista.

“Kaivokselan alueen kaupunkikuvan säilyttämisessä ensisijainen huomio tulee kiinnittää asuinalueen arkkitehtonisen kokonaisuuden säilymiseen sekä keskeisiin julkisen tilan paikkoihin”,

Kaupunki ei tässä kohtaa ota kantaa, miten tornia käsitellään kaavatyössä. 

Omistaja haluaa eroon

Torni on päätynyt Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) haltuun kuntayhtymää perustettaessa vuonna 2009. Omistajalle koituu tornin ylläpidosta kuluja, joita sille ei saisi tulla. Torni ei nimittäin ole enää vesitalouskäytössä, ja sen päällä kupolin suojassa ollut sääasema on poistettu vuonna 2021. HSY:llä ei siten ole perustetta kuluille, jotka tornista aiheutuvat.

Vuonna 2018 HSY:n teettämän kuntoarvion perusteella tornin vesikatto vaatii jollakin aikavälillä uusimista, mutta betonirakenteiden voidaan olettaa kestävän kymmeniä ellei satoja vuosia. Selvitys oli tuolloin aistinvarainen ja siinä arvioitiin tornin soveltuvuutta säätutkakäyttöön.

Museovirasto tiivistää tornin rakenteen seuraavasti:

“Runko on paikallavalettua teräsbetonia. Säiliötila on rakenteellisesti yksialtainen ja muodoltaan kartio. Vesikatto on myös kartion muotoinen ja ulospäin kallistettu. Vesikaton kantavana rakenteena on paikalla valetut säteittäiset teräsbetonipalkit ja niihin tukeutuva samaa valua oleva kattolaatta. Yläpohja on lämmöneristetty mineraalivillalla. Vesitornin vesikatto on ollut alun perin peltiverhottu, mutta sen päälle on 1992 tehty tasaus mineraalivillalla ja vedeneristys bitumikermillä. Säiliötilan julkisivu on lämmöneristetty ja verhottu maalatulla pellillä, joka on tuettu säteittäisin puusoiroin. Tornin jalkaa ei ole lämmöneristetty.”

Mitä seuraavaksi

Kaivoksela-seura osallistuu aktiivisesti kaavarunkotyöhön ja tulee pitämään esillä vesitornin kysymystä myös jatkossa. Seura toivoo, että tornille löytyy käyttötarkoitus esimerkiksi teknisenä havaintoasemana. Torni sijaitsee kaupungin maalla, ja kaupungin lausunnon mukaan on käyty neuvotteluja tornin siirtymisestä kaupungin haltuun. 

Monien asukkaiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella vesitornilla on itseisarvo Kaivokselan symbolina, maamerkkinä ja maisemallisena elementtinä, joka näkyy kauas. Kaivoksela-seura selvittää myös mahdollisuuksia kehittää vesitornista pidemmällä tähtäimellä Keimolan moottoriradan torniin verrattavissa oleva julkinen taideteos.