Kaivoksela on Vantaan vanhin lähiö, jossa edelleen on nähtävissä alkuperäinen 60-luvun suunnitelma. Vanha Kaivoksela on luokiteltu kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi alueeksi. Sen erityispiirteitä ovat rakennusten vapaa sommittelu metsäiseen maisemaan. Myöhemmin suunnittelun ihanteeksi tulivat tiiviimmät säännönmukaiset korttelipihat, joita näkee Kaivokselaa vähän nuoremmissa naapurilähiöissä.
Kaivoksela on yksi maan ensimmäisistä aluerakentamiskohteista. Kaivokselan rakentamisessa kehitettiin uutta tapaa tuottaa nopeasti asuntoja kasvavalle kaupunkiväestölle. Maanomistajat Kurt ja Börje Juslin, Lars Eklund ja Ossian Juslinin perikunta myivät uuden asuntoalueen maat rakennusliike Puolimatkalle. Rakentamisen rahoittivat Helsingin Työväen Säästöpankki ja Postisäästöpankki, jotka yhdessä Puolimatkan kanssa markkinoivat uusia asuntoja. Tärkeä rooli oli yksittäisillä asuntosäästäjillä, jotka lopulta maksoivat uuden alueen rakentumisen.
Ensimmäiset kerrostaloasukkaat muuttivat Kaivokselan alueelle elokuun alussa vuonna 1962.
Aluerakentamisen idean mukaisesti Kaivoksela rakennettiin kerralla “valmiiksi”. Vuosina 1962–67 valmistuivat asuintalot, ostoskeskus, koulu ja vesitorni – kirkko vuonna 1969.
Vantaan modernin rakennuskulttuurin inventoinut Amanda Eskola pitää Kaivokselaa muita Vantaan lähiöitä korkeatasoisempana. Vantaan kaupunkisuunnittelu on arvioinut Kaivokselan kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi ja säilytettäväksi 1960-luvun kaupunkimaisemaksi. Kaivokselan kerros- ja rivitalokorttelit on määritelty A1-luokkaan Eskolan rakennusperintöinventoinnissa ja yleiskaavassa.
Kaavasuunnittelijana oli nimekäs arkkitehti, professori Olli Kivinen. Asettelua on verrattu myös linnoitukseen (bastioniteema), jossa tornitaloja reunustavat pitkät, matalat lamellitalot. Alueen laidalla on atrium-pihaisia rivitaloja, joita alkuperäisessä suunnitelmassa oli enemmänkin. Niiden tarkoituksena oli häivyttää rajaa kaupungin ja maaseudun välillä. Alueen keskiosan kuusikerroksisista torneista Kivinen olisi halunnut tehdä korkeampia, mutta seutukaavaliiton yliarkkitehti Otto Flodinin vaatimuksesta Kaivokselaan ei tehty puiden latvoja korkeampia rakennuksia.
Poikkeuksellista oli, että kaikki rakennukset suunnitteli sama arkkitehti, Aarne Ehojoki.
Nauhaikkunajulkisivut ja hillitty väripaletti toistuvat kaikissa taloissa. Kaupungin alueinventoinnin mukaan “arkkitehtuuriltaan Kaivokselan asuinrakennukset edustavat 1960-luvun alkupuolen lähiöarkkitehtuurin parhaimmistoa. Arkkitehtuurin ominaispiirteitä ovat toistuvuus, yhtenäisyys ja vähäeleisyys, yksityiskohtien viimeistelty muotoilu, julkisivun hienostuneen ohut pintareliefi, materiaalivalikoiman niukkuus ja harkitun värityksen luoma vaihtelu”.
Kuva on vuodelta 1969 ja otettu ostoskeskuksen vuonna 1965 valmistuneen osan lipan alta luoteeseen päin.
Kaupunkikuvassa tapahtuneet muutokset ovat vanhassa Kaivokselassa kuitenkin verrattain vähäisiä. Olli Kivisen 60-luvun kaava toteutui erittäin hyvin ja siihen on tehty enemmän muutoksia vasta 2000-luvulla. Taloyhtiöistä on pidetty huolta, eikä julkisivuissa pääsääntöisesti ole tehty suuria muutoksia.
Lähde: Kaivoksela 60 vuotta – vehreys ja väljyys Vantaan vanhimman lähiön menestysreseptinä. Annukka Lyra. Teoksessa Helsingin pitäjä – Vantaa 2024.
Kaivoksela-seura ry. 